Katso Jeesusta, kuuntele barokkia ja unohda talous – Orpon hallituksen oravataktiikka

Saako enää puhua Jeesuksesta? Saako enää kuunnella barokkimusiikkia? Opettavatko koulut lapsille suuseksin tekniikoita?
Jos olet edes kerran avannut somen tai uutiset viime viikkojen aikana, olet varmasti kuullut näistä aiheista ja ehkä jopa lukenut lukuisia artikkeleita, joita media on niistä tuottanut. On saattanut syntyä ajatus: Ovatko nämä todella tärkeimpiä asioita, joita Suomessa tällä hetkellä tapahtuu? Asiaa hämmentää se, että jopa useat ministerit ja kymmenet kansanedustajat ovat ottaneet kantaa näihin kysymyksiin. Mutta ovatko nämä todella olennaisia aiheita? Ei, eivät ole. Kyse on klassisesta ”katso oravaa” -taktiikasta, johon Orpon hallitus on erikoistunut.

Aloitetaan alusta. Vaalien alla valtiovarainministeriön puolueettomat virkamiehet julkaisivat raportin, jossa todettiin, että Suomen taloutta on sopeutettava merkittävästi. Tämä teki vaaleista leikkausvaalit, ja lähes kaikki vaalitentit pyörivät tämän teeman ympärillä.

Raportti osui täydellisesti kokoomuksen ja perussuomalaisten kampanjoiden ytimeen. Kokoomus sai tilaisuuden toistaa jokaisessa tentissä ja propagandassaan, miten juuri he aikovat lopettaa "velaksi elämisen" ja miten vain heidän puolueensa osaa hoitaa taloutta. Tämä viesti toimi, vaikka kokoomus oli istunut hallituksissa yhtäjaksoisesti vuodesta 2007 2019 asti, jättäen oman osuutensa nykytilanteeseen mainitsematta.

Perussuomalaisille leikkausteema sopi yhtä hyvin: Purra lupasi, että rahat otetaan maahanmuutosta, ”vihreästä humpasta” ja Ylestä. Näillä varoilla hän lupasi alentaa veroja ja parantaa "tavallisten suomalaisten" elämää. Hän vakuutti myös, että sosiaaliturvaan ei kosketa. Näillä lupauksilla hallitus voitti vaalit ja syntyi hyvä hallitusohjelma

Hallitus astui valtaan ja aloitti sopeutustoimet. Aluksi kaikki sujui käsikirjoituksen mukaan. Kokoomus pääsi toteuttamaan talouspoliittisia tavoitteitaan, ja kannatus pysyi korkeana, sillä leikkaukset ja AY-liikkeen heikentäminen miellyttivät kokoomuksen äänestäjiä.

Perussuomalaisille leikkausten hyväksyminen oli vaikeampaa. Puolue oli luvannut olla koskematta sosiaaliturvaan, mutta ministerinä Purra ”meni natiiviksi” – ehkä nopeammin kuin Paavo Väyrynen ehtii ilmoittautua uuteen kisaan. Tämä takinkääntö näkyi perussuomalaisten kannatuksessa, ja puolue kärsi katastrofaalisen tappion eurovaaleissa. Tämän jälkeen perussuomalaiset tekivät sen, mitä aina kannatuksen laskiessa: lisäsivät rasistista retoriikkaa.

Orpo puolestaan näytti heikolta johtajalta, joka ei kyennyt ylläpitämään hallituksen tunnettua ”nollatoleranssia”. Samalla kokoomuksen ongelmat syvenivät.

Ennen vaaleja ja niiden jälkeen kokoomus vakuutti, että kipeät leikkaukset ovat välttämättömiä ja että niiden avulla syntyy 100 000 uutta työpaikkaa, talouskasvu kiihtyy, ja velkaantuminen loppuu. Monet uskoivat näihin lupauksiin, sillä velkapelko on suomalaisessa äänestäjässä syvällä.

Todellisuus on kuitenkin toinen: velkaa on otettu enemmän, työttömyys on pahentunut, työllisyys heikentynyt, ja talouskasvu loistaa poissaolollaan. Hallituksen legitimiteetti on murenemassa, ja tämä näkyy kokoomuksen kannatuksen laskuna. Tilannetta pahentaa se, että puolue joutuu tarjoamaan ehdotuksia, kuten perintöveron poistamista, jotka lähinnä nolostuttavat sitä entisestään.

Jokaisessa julkisessa esiintymisessään Orpo joutuu toistamaan suomalaisen makuun epätyypillisen optimistisia viestejä: "Hyvä on tulossa, kunhan odotamme." Tämä on huvittavaa, sillä vaalien alla kokoomus maalasi Suomesta kuvan, jossa olimme matkalla Venezuelan, Pohjois-Korean ja Mordorin tielle. Nyt tilanteen ollessa yhtä heikko Orpo kehottaa hymyilemään ja tervehtimään.

Kun lupaukset eivät täyty, taloustilanne on epävarma ja kuntavaalit lähestyvät, hallitus on kaivanut kuolleen oravan kadulta ja yrittää tunkea sen jokaisen kansalaisen kasvoille. Näin jokainen pikku kohu paisuu Leviatanin kokoiseksi. Tämä on ainoa keino viedä huomio pois leikkauksista ja talousongelmista.

RKP varmaa tällä hetkellä pohtii, miten sipsimakuiset nikotiinipussit saadaan markkinoille, on kertonut useasti, että taloudenkuva yhdistää tätä hallitusta, ei arvoja, diskuteraa varmasti nyt, miksi ministerit mieluummin käyvät kulttuuriristiretkiä talouskeskustelun sijaan.